Archive: September 11, 2022

When Your Parents’ canine has cancer – celebrating Elsie

[frame src=”http://www.thatmutt.com/web/wp-content/uploads/2015/07/Elsie-the-golden-retriever.jpg” target=”_self” width=”615″ height=”367″ alt=”Elsie the golden retriever” align=”center” prettyphoto=”false”]My parents’ 12-year-old golden retriever Elsie was diagnosed with cancer last month. They are taking things day by day.

We got Elsie together as a family when she was 2 or 3 months old.

I had just completed my sophomore year at Concordia; my brothers were still in high school and middle school.

We thought the plan was “just to look” at puppies. Of course, we drove home with one the same day and became a two-dog family. We still had our other golden, Brittni.

Elsie was a chubby little thing. The backs of her legs were dark brown, and we joked that she looked “sunburned.”

Elsie – 2003

Elsie and I – 2003

A lot happens in 12 years, in the lifetime of a canine – if the canine is lucky enough to live that long. I’m thankful we’ve had 12 years with Elsie.

I’m happy I got to see her in June, before we knew she was sick. She slept next to me the two nights I visited and followed me all over as she always does. want a restroom escort? You have one with Elsie.

Elsie and I – June 2015

I’m thankful my parents have had a few good weeks with Elsie because her diagnosis. hopefully they will have a couple much more weeks.

Of course, we’ll always know Elsie was loved every single day of her life.

Elsie, my brothers and I & my cat Scout – Thanksgiving 2005

And what do I write about such a special dog?

Here are two links to celebrate the life of Elsie.

The first is written by my mother after hearing Elsie’s diagnosis. The second was written by me a couple years ago:

When a dear old canine has cancer

For Elsie, a terrific dog

Some of my favorite memories with Elsie:

Taking her for walks near Lutsen, along Lake Superior. This was before I went out and adopted a canine of my own.

Lake superior – 2004

Running with her on the Luce Line and around Lake Katrina, and our walks on the Red Cedar Trail.

How she’d grab at our sleds in winter, and nip as we sped down the hill!

Watching her canine paddle in the lake.

And seeing her freak out with happiness every single time I walk through the door of my parents’ house or get out of the car.

And how she wasn’t one bit concerned about my seriously creepy neighbors in Jamestown.

Because Elsie loves everybody.

That is who she is.

With my canine Ace – 2009 or so

If I could help Elsie understand one thing, it would be:

Thank you for loving me, Girl. Minäkin rakastan sinua.

But I think she knows.

Elsie and me – October 2014

Please share your stories of special pets, past or present.

Aren’t we all so lucky to have these pets in our lives?

Syyt, jotka eivät spay tai neutraaliin koiran

koirani ässä, kastroitiin ennen kuin omaksin hänet, samoin kuin minulla oli kaksi kissani kastroituna, koska uskoin, että se on juuri mitä teet.

Tulevien lemmikkien kanssa en aio tehdä näitä päätöksiä yhtä kevyesti. Tarkastelen perusteellisesti yksityistä lemmikkieläimiä ja ajattelen kaikenlaisia ​​elementtejä, kuten eläimen ikää ja rodua, samoin kuin millaista sairautta hän voi olla alttiina.

Tosin hyöty on myös tekijä. En esimerkiksi ole myöskään varma, että olen käsitellyt naisen lämpimiä syklejä, samoin kuin ehkä se yksin tekee minusta vastuuttoman (tai ainakin itsekäs?).

Tätä viestiä varten haastattelin kahta koiranomistajaa, jotka ovat valinneet olla spay- tai neutraalista muutamia koiriinsa. En usko, että koiranomistajien olisi pitänyt tarjota ”syy” koiriensa pitämiseen ehjänä, mutta nämä naiset jakoivat ystävällisesti perustelujaan muiden kouluttamisen hyväksi.

Syyt, joihin jotkut koiranomistajat valitsevat spay- tai neutraalit

Tutkimukset osoittavat tulevaisuuden terveys- ja hyvinvointivaarat, jotka koskevat sekä neutroivia

Monet teistä ovat tietoisia tutkimuksista, jotka vain tulevat esiin mahdollisista pitkäaikaisista spaying- että kastring -vaaroista.

Lisa Runquist on valinnut, ettei hänellä ole kahta hänen villakoiraa, koska hän on huolissaan näistä mahdollisista riskeistä.

Hän on huolissaan koiristaan, joilla on parantunut vaara nivelkysymyksille ja parantunut vaara tietyntyyppisille syöpätyyppeille, jos ne spayd -ohjelmat ovat.

Hän on parasta olla huolissaan.

Esimerkiksi kultaisia ​​noutajia käsittelevässä tutkimuksessa miehet kastroivat ennen yhtä vuotta kaksinkertaisesti todennäköisemmin lonkan dysplasiaa, joka koostui tohtori Patricia McConnellista blogissaan hihnan toiseen päähän. Tämä ryhmä sai samoin kolme kertaa todennäköisemmin lymfosarkooman.

Tutkimus myös havaitsi, että 1-vuotiaana spayoituneet naispuoliset kultaiset olivat neljä kertaa todennäköisemmin verisuonten syövän kuin ehjät naiset (tai varhaisten spayoitujen naisten).

Runquist totesi, että hänellä ei ole aikomusta spay -koiransa tulevaisuudessa, ellei siihen ole erityistä lääketieteellistä syytä.

“Pidän koiristani ja haluan heidän olevan verkossa pitkiä, terveellisiä ja tyytyväisiä elämään”, hän sanoi.

[QUOTE_CENTER] ”Pidän koiristani ja haluan heidän olevan verkossa pitkät, terveelliset ja tyytyväiset elämät.”

Rajaterrierikiljailija Tegan Whalan on myös huolestunut spayingin sekä neutraalien sekä nivelvammojen, erityisesti kallon ristiinnaulon kyynelten välisestä yhteydestä.

Yhdellä hänen rajaterriereistään, Clover (kuvassa), on ollut kolme pentuetta ja nyt eläkkeellä 6,5 -vuotiaana.

Whalan ei aio saada apilaista.

“Hänen äitinsä spaytoitiin noin 7 -vuotiaana, samoin kuin sitten melko pian sen jälkeen, kun hänen kallon ristiinnauhat rikkoutuivat”, Whalan sanoi.

Hän on myös viitannut kultaisen haun tutkijan tutkimukseen blogissaan ja uskoo, että spaying -apila olisi myös riskialtista.

“Jos päätän jostain syystä vaarantaa sen, saan ensin lemmikkieläinvakuutuksen”, hän sanoi.

“Vastuullisella” ei ole mitään viimeistelyä sekä spayingin että kastrointin kanssa

Yksi ensisijaisista syistä, miksi ihmiset ovat motivoituneita spay- tai neutraaliin koiransa, on välttää ei -toivotut raskaudet. Tämä on “vastuullinen” tehtävä, tai niin meille kerrotaan.

.

Realistisesti on menetelmiä, joiden avulla koiramme jalostetaan ilman, että ne muuttuvat. Tiedät, kuten pitämällä heidät hihnassa.

Runquist ilmoitti, että hänen koiriensa ei koskaan ole mahdollista vaeltaa, vaikka he eivät olisi “kauden aikana”. Eikö niin minkä tyyppinen vastuullinen omistaja tekisi, se ei todellakaan ole?

“En ole vastuuton omistaja, samoin kuin kohtelee koiriani missä tahansa menetelmässä, samoin kuin eläinlääkäri on paras”, Runquist sanoi. “Se ei todellakaan ole kenenkään muun liiketoiminta.”

Rekisteröityneenä kasvattajana Whalan totesi, että hänelle kerrotaan harvoin, että hän on “vastuuttomana” koirien pitämiseksi ehjänä. Häntä kuitenkin syytetään usein vastuutonta siitä, että hän ehdottaa, että muut voivat myös pitää koiransa ehjänä.

“Minulle on naurettavaa, että” vastuu “tarkoittaa koiran tekemistä hyötyoperaatioon”, hän sanoi. “Vastuullisen koiran omistajuuden tarkoituksena on pitää koirasi fyysisesti sekä psykologisesti terveinä ja varmistaa, että koirasi ei vaikuta negatiivisesti yhteisöön.”

Hän lisäsi: “Gonadilla on mielivaltainen lopettaa tämä!”

Juuri koska koiran on ehjä, ei tarkoita, että koiran kasvatetaan

“Näyttää siltä, ​​että eläinten välillä on jonkin verran sekaannusta, samoin kuin eläimiä, joita käytetään jalostukseen”, Whalan sanoi. “Ne ovat erilaisia ​​asioita!”Hän totesi, että koiran ehjänä on paljon syitä, samoin kuin “sen ei tarvitse sisällyttää, koska haluat koiranpentuja”.

Esimerkiksi hänen 6-vuotias Deerhound nimeltään Landy (kuvassa) ei ole kastroitu.

“Se ei ole kevään-hiusrunko hirvieläinvuosina”, hän sanoi. “Hän on kokonainen, koska uskon” älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki. ”

Hän totesi, että hänellä on ollut Landy kuusi kuukautta, samoin kuin hän laukaisee hänet vaikeuksien ehdottomana miehenä.

“En näe syytä poistaa häntä”, hän sanoi.

Whalan asuu Etelä -Australiassa ja silloin, kun siellä oleva hallitus ehdotti, että kaikki eläimet, jotka epäonnistuivat temperamenttikokeen, olisi oltava spayned tai kastroitava, hän ja hyvä ystävä kehittivät pienen mielenosoituksen nimeltä ”täysin ystävällinen”.

Täysin ystävällinen on nyt Faceook -sivu. Ryhmä hylkää “pakollisen sukupuolen” ja puolustavat ehjät koirat ja heidän omistajiensa sivunsa mukaan.

Entä vastuullinen jalostus?

Monet ihmiset eivät ymmärrä, että saatavilla on vastuullisia kasvattajia, jotka työskentelevät rodunsa etenemiseksi, Runquist sanoi. Tällä hetkellä hänellä ei ole minkäänlaista tavoitetta kasvattaa omia koiriaan.

“Monet suuret kasvattajat käyttävät huomattavasti paljon enemmän kuin koskaan toipumassa pentujen myynnistä”, hän sanoi.

Lisäksi hänen ymmärtävät kasvattajat vievät aina koiran takaisin, jos ostaja valitsee, että he eivät halua sitä, sen sijaan, että se antaisi sen luovuttamisen turvakotiin.

Whalan on loistava esimerkki kasvattajasta, joka tosin ei ansaitse rahaa pentuistaan. Hänet sisällytetään myös voimakkaasti pelastustyöhön, samoin kuin hänellä on jopa oma pelastusryhmänsä, Leema Rescue. Voit tarkistaa paljon enemmän siitä, kuinka kasvattajat ja pelastajat toimivat yhdessä Whalanin haastattelussa täällä.

Mitä mieltä sinä olet?

Jos valitset koiraasi spay tai neutraalit, siinä ei ole mitään vikaa. Haluan vain, että kaikki koiranomistajat ymmärtävät, että tämä ei ole niin musta ja valkoinen kysymys, samoin kuin sinulla on vaihtoehto asiassa.

Kun alamme käyttää merkintöjä, kuten “vastuullinen” tai “vastuuton” bittitietojen perusteella, emme auta koiria niin kuin emme auta toisiamme.

Onko olemassa minkäänlaista syitä, miksi valitset olla spay- tai neutraalista koirasi?

Hanki Muttin uutiskirje postilaatikkoosi:

Why shelters need to treat impolite adopters with respect

[frame src=”http://www.thatmutt.com/web/wp-content/uploads/2014/02/Cupid-and-Jackie.jpg” target=”_self” width=”570″ height=”320″ alt=”Cupid and Jackie” align=”center” prettyphoto=”false”]

Every potential adopter could make a difference

Animal shelters are not known for having exceptional customer service.

This is something every single shelter volunteer and staff member ought to work on.

Myself included.

It’s essential to have strong customer service – answering adopters’ questions, welcoming them, treating them with respect. This is true even when the adopters are rude.

I often write about how shelter workers need to be much more understanding to the public. This is true, but the opposite is also true. Adopters also need to be understanding.

I had a brief interaction with a impolite potential adopter while I was volunteering to sit with the dogs at a local shelter.

The standard procedure there is that adopters can walk through and look at the dogs, but a staff member has to be the one to take the dogs out for handling. the public can’t just open up the cages, and we volunteers are trained to retrieve a staff member if an adopter wants a closer look at a dog.

This is no big deal. It might take 2 to 10 minutes to get a staff member, depending on what else is going on.

But if you look at it from the adopter’s point of view, this could be a lot of time.

The woman I’m referring to was visibly frustrated when I first approached her.

She told me she wanted to see the puppies, and the staff at the front desk had directed her back.

She was probably overwhelmed by all the cages and barking dogs. As a new volunteer, the noise is overwhelming to me as well.

Since the woman had specifically asked to see the puppies, she was frustrated that the staff hadn’t immediately taken her to deal with them. She was also frustrated that I couldn’t help her myself. I had to go get a staff member, who she had just spoken with.

From her point of view, we appeared unorganized.

[quote_center]”From her point of view, we appeared unorganized.”[/quote_center]

I imagine she’d waited around a bit at the front desk before she was acknowledged (I don’t know, I wasn’t there). and now I was asking her to wait around some more.

“Well, this is a waste of my time,” she said.

She was also upset when I couldn’t tell her the breeds of some of the puppies. They were unknown mixed breeds.

“Well I can’t have a huge dog,” she snapped.

It seemed to be an all around bad experience for her, and I wish I could’ve found a way to reach her.

She was probably having a bad day, and she probably had unfair expectations. She was short tempered and impatient, but as a shelter we should’ve tried harder to meet her expectations. After all, she did want to adopt a puppy.

It’s impossible to please everyone, of course, but for every person who walks out of your shelter disappointed or frustrated, you can bet she’s going to tell other people.

I blame myself in this case. and it is my goal to never again allow someone to leave the shelter disappointed. Not while I’m working.

There must’ve been some way I could’ve reached that woman, something I could’ve said.

And when she walked out that front door, there must’ve been something the staff could’ve said.

But the woman left. Without a puppy.

Some would say good riddance. She doesn’t are worthy of a puppy anyway.

Voi olla.

But I don’t see it that way.

Every adopter matters, no matter how impolite she is. They ought to all feel important. even if they don’t end up adopting a dog, they might refer a friend or a neighbor.

From now on, the line I will fall back on is “I’m so happy you’re here. I’m so happy you’re interested in adoption.”

Make her feel important, that she’s making a difference.

It could make a difference for one dog.

And that’s all that really matters.

Can you think of a time when your shelter had to deal with a impolite adopter?

What is Your canine really telling You?

Baxter and I headed out for our morning walk. It was a beautiful morning. I wasn’t pressed for time, so I chose to take a longer route than usual—a route that we walk only a handful of times a year.

We trotted along, Baxter sniffing all of the smells and spreading his scent around.

Then partway through he dug in his heels. “Nope. I’m not going any further.”

My first assumption is I have a very lazy canine and going on a longer walk had certainly worn him out. plus we’d met some people and walked past a few farms where we’ve met dogs before. He wanted to socialize. He was stubborn.

He was annoying.

We had a discussion. “You don’t need to sniff all the smells, meet all the people and see all the puppies. We are walking. Mennäänpä.” and I set off dragging my dog. It was not graceful.

Lindsay posted last month about what to do when your canine refuses to walk. changing the pace was something I tried, but I could barely get Bax to take a step, so speeding up wasn’t happening.

I didn’t relish changing the route because we had two choices: forward or back. Bax and I were nearly halfway.

Even if we’d turned around, we had much more than 3 kilometres to walk to get home. If my canine was exhausted already, he’d still be exhausted going the other way.

We trudged along, Bax strung out behind me dragging as much as possible. Me grumbling and stomping along.

Eventually I found a mailbox that I know is one of his preferred spots to sniff and leave his scent. So we took a break.

As we stood there, I started to think. Baxter wasn’t tired. He was scared—or at least incredibly unenthused about what was ahead on the route.

Just up the road lived a not very good dog. If he’s outside, he’s rarely tied up, and he’s come running out at us a few times.

He’s not vicious, but he is aggressive. My husband and I have both ended up physically pushing this canine away from Baxter, all the while yelling at the house for someone to come and get their dog.

The experiences haven’t been bad enough to dissuade me from walking this route, but certainly they were for Baxter.

I felt very bad for not hearing what my canine had been telling me. We had another discussion.

“We’ll cross to the other side of the road. You stay on the far side of me. We’ll just walk and won’t stop. I’ll keep you safe.”

There was still dragging, but I kept Baxter closer to me, rather than stretched out behind. I kept a stable pace. I talked quietly and encouragingly to Baxter rather than giving him the silent treatment or being harsh—as I had been earlier.

The canine was outside, and he started barking. Fortunately, he only came partway down the driveway rather than out onto the road, so Baxter and I just kept walking until we were safely passed.

Then we took another break for a tension relieving sniff.

The rest of the walk went smoothly. No much more dragging. and I learned an essential lesson to not assume I know what is driving my dog’s behavior.

Take a minute and think about the situation, including alternate explanations for what he’s feeling.

And to be clear, we will no longer be walking this route.

Have you ever misunderstood what your canine is telling you?

Let us know in the comments!

Lisäresurssit:

What to do when your canine refuses to walk
What to do when your canine bites the leash
Get your canine to pay attention – be unpredictable
How to increase your dog’s focus on walks
How to stop your canine from pulling on the leash

Note: Julia Thomson is a blogger at Home on 129 Acres where she writes about her adventures of country living and diy renovating. She writes regularly for That Mutt.